Eurooppa

eurooppa

säälimättä säälimätön iskee
selviytyäksesi; ole sitkee
vihan siivin raivon kipinänsä iski
pahan itsensä ihmismieliin siitti
kärsivät kärsivät ja ne itkee
rappeutuneiden joukot niitä kitkee
kunniasta viedään viimeisetkin rippeet
maailmanloppuun saakka sairauttaan siittää

(siittää)

sairauden saastasta, mustasta tuhkasta, tuskasta
synkkyyden kietoutuma, patoutuma

irstautta tihkuen, pedon hampaat pureutuvat, raatelevat
elämän panta, ruosteinen piikkilanka ei katkea,
se hiertyy ja kiristyy

eurooppa

Aktion

1 9 4 2

kuolemanleirin arkipäivää
sanoinkuvaamatonta kärsimystä
henkinen ja fyysinen väkivalta
kansallissosialistinen ylivalta (kolmannen valtakunnan ylivalta)

kansanvihollisten internointi
eutanasiaohjelman legalisointi
"elinkelvottomien" eliminointi
ultrajumaluuden symbolointi

tukahtuneita vankeja karjavaunuissa
käsittämättömyyttä ihmisten huudoissa
purkulaiturilla terveystarkastuksissa
tyäkyvyttömiä kaasukammioissa

ihmisjoukkojen manipulointi
mielenlujuuden sabotointi
toivonkipinä abortointi
kuolleisuuden raportointi

ainaisissa vaaratilanteissa
sairas moraali leirin olosuhteissa
loputtomissa nimenhuudoissa
kuolon kukinnot krematorioissa

a k t i o n T4

Piiritys

lyijynraskaat harmaat pilvet painostavat
pilvirepeämästä syöksyi vihollisten konekivääritulittaja
vain yksi silmänräpäys ja marssi oli estynyt
alkujärkytyksestä päästyämme havahduimme toimimaan

hälytys, järjestäytyminen; taisteluvalmiuteen
pelonsekainen valmistelu, tykit ja ammusvaunut
jalkaväki ja ratsujoukot marssirivistöön
saartorengas on tuhottava (puhkaistava)
vastahyökkäyksen (on) oltava surmaava

räjähdyksen runtelemat junavaunut
jättivät vain jäljelle sekasorron ja pelon ilmaan
silpoutuneita matkustajia
jähmettyneitä katseita kohti horisonttia
vetäytyminen metsän halki
en suostu olemaan sotavanki
joukkomme taipumaton kuin rautakanki
pakoreitit käyvät vähiin
apujoukot mistä hätiin?
omaan rohkeuteemme meidän on nyt turvauduttava

vaaroja aavistavan eläimen varovainen askel
vieraan metsän katveessa
nälkään näännyttämistä, hätäsuunnitelmien yrittämistä
epäonnisia, epätoivoisia rynnäköitä
aika jo alkaa loppua, metsän varjot eivät suo lohtua
vihollisten luomassa kohdussa
tulisesta pätsistä on päästävä tai vihollisen koura on päivämme päättävä
nyt tai ei koskaan, miehet: taistelkaa loppuun saakka!

kohti vihollislinjoja!

Syyttäjä

syyttäjä, sinä olet saatanan syyttäjä
saatanan pirunpentu tanssi pirunpolkkaa

ihmisen perusluonne on kaivaa piruja toisistaan
ei taudinkantaja koskaan pääse loisistaan
irvokas kuvajainen, pikimusta saatana
tuijottaa takaisin totuuden tulesta
kärventää itsepetoksesi, muihin kohdistuvat syytteesi,
antisankarilliset pyyteesi
oikeussalisi syyttäjä, neutraali, puhtain äly
se olet sinä! kuka kärsii piinapenkissä

Saapuminen

hyvät naiset ja herrat, rakkaat kuuntelijat,
hetken kuluttua: päätepysäkki
tervetuloa, astu sisään kuolemantehtaan porteista
väkipakon toimesta

junalasteittain tuhottavia, jonon häntää ei näy
työkyvyttömiä, kaasutettavia, kammioihin tie käy
loput saavat jatkaa matkaansa, raadantoon nöyrtyen käy
alasti riisuutuminen, ei mitään mukaan, päiden desinfiointi,
porttien eteen riviin käy

portit avattiin – sadan miehen ryhmissä
piiskan iskujen saattelemina
matkaa jatkettiin omiin osastoihin,
uskolliset verikoirat paimenina
vastassa kohtalotovereita,
riutuneita, puolikuolleita
perheet murhataan, sairaat murhataan,
vanhukset murhataan, lapsetkin murhataan

illan tullen käsky käy pakolliseen,
päivittäiseen nimenhuutoon
monet eivät tule selviämään –
lyyhistyvät maahan horjuen
väen märä hiljaa hupenee,
tukijoukot vahvuudesta vähentyneet
armottomaan arkeen joutuneet,
karjalauman ovat heistä tehneet

Arki

selkärankaan syöpynyt leirimoraali,
saastaista, uudelleenarvotusta
vankeja hallitaan hajota ja hallitse - periaatteella
yllyttäen heitä toisiaan vastaan

(kuinka nopeasti arkimoraali katoaa leiriolosuhteissa?
henkiinjäämisestä tulee ainut päämäärä
mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään
kestääkseen kestämättömän,
selviytyäkseen mahdottomasta?)

leirin hierarkia: vangit erotetaan toisistaan
erivärisillä rintamerkeillä; kertovat kunkin "rikoksen"
– ihmisyksilöllä ei merkitystä
kansallisuuden, rodun, uskonnollisen, poliittisen vakaumuksen,
seksuaalisen suuntautuneisuuden vuoksi vangittuja,
leiriin kahlittuja, loppusijoituspaikassa josta ei voi paeta

päivät toistavat itseään, selviääkö tilanne itsestään?
miten pitää huoli itsestään?
katoammeko vain pois elämästä itsestään?
kateuteen perustuva oikeudenmukaisuus:
kun toinen murtuu toiset pitävät huolen,
että hän todellakin sortuu,
näin se on ja tulee aina menemään, koska et itse
muuten pysty pysymään hengissä

kivinen arki
kivinen moraali
kivinen mieli
kivinen maailma

Makaaberi

vastakuolleet massoittain mätänevät kuopissaan
tuhansittain silmäpareja,
en edes muista, (niitä on niin) monta
(elämä on hauta, jota kaivan, kaivan ja kaivan
minä kaipaan kotimaata, isänmaata [ja] sen kauneutta)

puiden takaa ihmishahmoja ja rakennuksia
musta savuvana kohoaa yötä päivää
haihtuen ilmaan, laskeutuen tuhkamatoksi
salaisen kylän polttoroviot ja ruumistulet

kauheus on kaivajan mielessä
tässä kaikessa, minussa on kaikki pielessä
haluan pois, pois minun mielestä
sieluni on vammautunut, tarvitsen amputaation

suurin osa meistä – järkensä kadottanut
osa lähtenyt kätensä kautta, pois tästä tehtävästä
henkinen kuolema, ainoa selviytymistapa
olemmeko todella niin sairaita, koska olemme turtuneet?
tähän kaikkeen

inhimilliset tunteet ovat merkki heikkoudesta
merkitsevät välitöntä kuolemaa
omaisia kohdattaessa tunteet ovat pidettävä poissa,
kuinka se on mahdollista?
tarvitsen sieluproteesin

Käsky

karmiininpunainen taivas horisontissa valaisee
uhrit montuissa lepäävät, huomiseen koskaan heräävät
loputon ihmisketju, haihtuu mustana savuna ilmaan
ruumisroviot roihuavat, tyätä tehdään kun käsky käy

(avosilmin pimeydessä, toivo liekkinä sydämessä
valaisee haudankoleaa valoaan
suo laihan lohdun
omantunnon soimaavassa kaaoksessa,
pakko päästä pois kurimuksesta
"pako pyörii mielessä" toteaa
kanssakärsijä vieressä)

horroksen yksitoikkoinen hämärä pitää hengissä
tunteiden turruttaminen – järjen kuolettaminen?
tummansävyinen tila, metsä ja melankolia
olennot ilman empatiaa, ilman myötätuntoa

työtä tehdään kun käsky käy,
uusi käsky käy

Pako

olemme odottaneet tätä hetkeä
punoneet sen varkain pimeydessä
jälleen asetamme toivomme metsikköön
aamunkoitteessa olemme poissa

piikkilanka-aidoin ympäröitynö
suurjännitelinjat, sähköistetttyä lankaa
valonheittimet pylväissä, muuratut vartiotornit
liian lähelle varoituslankaa – sinut ammutaan

propagandaa: väärien ruumiiden esilletuonti
pakomme on siis mahdollista
olemmeko valmiita toimimaan?
tänä yönä sumun turvin – lähtölaukaus

sotahuuto, - mylvintä ja joukkopako
vääjäämätön kuolema on helpompi kohdata
ystävän rinnalla
tyyni ulko-olemus vaikka hermoraunio, pinnan alla
hetkemme on koittanut – nyt tai ei koskaan!

Marmori

en tunne sympatiaa, en tunne vihaa, en tunne rakkautta
olen vanki, edelleen, petollisen, valheellisen onneni
jatkuvat tunnonvaivat, turhaa ovat käskynantoni,
ne murenevat
kuolinmusiikki soi alituisesti, petaa minulle hautaani
toivon vihdoin osaavani jättää kaunani,
oikeutettu olisi kaivattu...
rauhani, mistä sen enää saisinkaan?
tunne itseäni enää laisinkaan

surumielen sumentaman yksinäinen marssi
syvimmän nöyryytyksen syvänteissä kahlannut
suonsilmässä hurja rimpuilija, hukkuva, maailmankaikkeudessa
eksyksissä, kurja vaeltaja, aave, metsän silhuetissa

kuolemanjälkeinen marmorinvalkoisuus

marmori